Tekemisen meininkiä

Tietoja

Luotu 27.04.2012

Kirjoittanut Piatta Rulja

Terveisiä Sodankylästä! Kävimme viikonloppuna palokuntanuorten SM-kisoissa kuusihenkisen joukkueen kanssa, ja minä olin meiltä reissussa ainoana kouluttajana. Voitte ehkä kuvitella, millaista on matkata kaksitoista tuntia suuntaansa suljetussa tilassa kuuden alle kolmetoistavuotiaan kanssa... Vieläkin soi korvissa Justimusfilmsin Heiluvat kassit :D

Taisin viimeksi kirjoittaessani luvata, että kerron teille palokuntanuorten kilpailuista, mutta se ei tunnu juuri nyt kovinkaan oleelliselta aiheelta. Kilpailujen sijaan haluankin kertoa vielä yhdestä uskomuksestani. Uskon nimittäin aika vahvasti siihen, ettei ihminen ole sitä, mitä se syö, vaan sitä, mitä se tekee.

Tarkoitan tällä mullistavalla näkökulmalla sitä, että omalle elämälle luodaan merkityksiä toiminnalla ja sitoutumisella toimintaan, ei millään turhalla sanahelinällä tai ajattelemalla fundamentalistisesti jonkin aatteen mukaan. Sellaisten asioiden eteen, jotka koetaan itselle tärkeiksi, nähdään paljon vaivaa. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei se aina ole. On esimerkiksi helppoa sanoa Nou Hätä -meiningeissä, että turvallisuus on tärkeää, mutta sitten kuitenkin toimia perjantai-illan humussa mahdollisimman ei-turvallisesti. On ylipäätään paljon helpompaa ajatella, että on tietynlainen ihminen, kuin oikeasti olla jotakin.

Ja juuri tässä Nou Hätä astuu valokeilaan. Nou Hätä -kampanja kun on palokuntaharrastuksen ohella aika ainutlaatuinen juttu juuri sen vuoksi, että se antaa niin monille valmiudet toimia itse. Sen sanoma on selvä: tehkää tekoja. Tehkää elämästänne turvallisempaa, sitoutukaa oikeasti teille tärkeisiin juttuihin, ottakaa selvää asioista ja opetelkaa uusia taitoja. Ei todellakaan riitä, että tietää jostakin jotakin – pitää myös toimia tietojensa mukaisesti.

Haluankin onnitella teitä kaikkia siitä hyvästä, että olette päässeet mukaan Nou Hätä -kampanjaan ja saaneet turvallisuuskoulutusta. Erityisesti haluan onnitella teitä, jotka olette läpäisseet tienne loppukilpailuun Pelastusopistolle. Olin itsekin Kuopiossa kahdeksasluokkalaisena kahdeksan vuotta sitten, enkä voi olla kadehtimatta teitä, joilla kilpailu on vielä edessä. Mieleeni ei ole jäänyt moniakaan asioita, mutta tässä ehkä oleellisimmat: järjestäjät olivat hyvännäköisiä, kilpailu rehtiä ja touhussa tekemisen meininkiä. Nauttikaa siis tilaisuudesta näyttää, mitä kaikkea tärkeää osaatte tehdä!

Minä kiitän ja kumarran kömpelösti siitä hyvästä, että olen saanut kertoa teille elämäni tärkeistä jutuista. Törmäillään (: